Jonkin verran on nyt tullut tehtyä Instagram ja Facebook päivityksiä ja ensimmäinen blogigin on jo ulkona niin ajateltiin, että olisi varmaan aika kertoa vähän meistä itsestämme ja minä päätin tämän sarjan aloittaa…
Eli, olen Maija se The Juoksija. Olen kolmen lapsen äiti Kempeleestä ja kaiken arkisen härdellin keskellä yritän urheillakin. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän liikkuva, lapsena on kokeiltu yleisurheilu ja pesäpalloa pelasin jonkun vuoden kunnes tulin ”siihen ikään” ja pelaaminen jäi. Halu liikkua ja haaveita liikuntaan liittyen on kuitenkin ollut aina. Olin 25-vuotias kun ystäväni juoksi maratonin ja silloin ajattelin että olisipa mahtavaa jos joskus pystyisi itse samaan… ja heti 12 vuotta myöhemmin sen teinkin.
Eli en ole syntynyt lenkkarit jalassa. Aloin juoksemaan pikkuhiljaa keskimmäisen lapseni syntymän jälkeen 2014. Minulla ei ollut mitään ohjelmaa ja juoksin vain koirien kanssa ja siinä vaiheessa kun lenkit alkoi sujumaan niin tein sen niin tavallisen virheen tai mikä nyt onkaan, eli juoksin yhtä ja samaa kympin lenkkiä ja kellotin sitä, koko ajan piti päästä kovempaa. Sykemittaria en omistanut, eli sykkeet oli varmaan kovat! Näillä omilla treeni ohjeillani kuitenkin juoksin ensimmäisen puolikkaani Kiimingissä 2015. Tässä vaiheessa kipinä oli syttynyt eikä se ole päässyt sammumaan.
Kolmas lapsi syntyi tammikuussa 2017 ja sen jälkeen maksoin jäsenyyden Dynamosalille, tämä on ollut yksi parhaista päätöksistäni tähän astisessa elämässäni 🙂 Minkäänlaista kokemusta toiminnallisesta treenistä minulla ei ollut, mutta äkkiähän sitä alkoi oppimaan. Saman vuoden heinäkuussa oli jo porukan mukana Extremerunilla Oulussa, kuolemahan siellä oli tulla, mutta kun luonto on sitä luokkaa että periksi ei anneta, ei sitten millään niin maaliin saakka päästiin. Pikku hiljaa salin porukka alkoi tulla tutummaksi ja loppu alkaa olla jo historiaa, mutta kerrotaan nyt siitäkin vielä.
Juoksu on ollut minulla aina se pää laji, toiminnallinen treeni on hyvin sitä tukenut ja varmaan sen ansiosta olen joiltain loukkaantumisiltakin välttynyt. Puolikkaita tuli juostua tasasin väliajoin, mutta se täyden maratonin juokseminen kummitteli koko ajan mielessä. Siispä otin ensimmäisen valmentajani ja hänen opeillaan sain itseni siihen kuntoon että 2018 Tallinnassa juoksin aivan mahtavan maratonin.
Ja niinhän tässäkin taas kävi että nälkä kasvaa syödessä ja hinku pitemmälle matkalle alkoi.
Kalenteriin löin lukkoon vuoden 2019 Nuts Hetta-Pallaksen 55km, mikä todellisuudessa oli 58km. Tämän mahtavampaa kokemusta ei vielä ole tullut vastaan vaikka hienoja hetkiä paljon on ollut sen jälkeenkin. Yötön yö tunturissa ja pilvetön taivas niin eipä sitä enempää tarvitse!
Internetin ihmeellistä maailmaa selatessani törmäsin kerran ultraintervalli juoksuun missä juostiin 8x13km. Tämän kun ääneen menin salilla sanomaan niin eipä aikaakaan kun ensimmäinen Dynamoultra oli suunnittelussa. Ensimmäisen kerran juoksimme vain salin porukalla ja juoksimme 6x12km, Karin kanssa tallasimme koko päivän eli 60km ja moni muu teki omia ennätyksiään jo silloin lyhemmillä matkoilla. Homma alkoi kasvamaan saman tien… Aloimme suunnittelemaan seuraavaksi kevääksi isompaa tapahtumaa ja silloin syntyi Pallohukassa yhdistys.
Mutta sitten aikahyppy tähän päivään. Aloitin viime syksynä liikuntaneuvojan opinnot Virpiniemessä, jonkun vuoden ajatus kyti ja sitten löytyi uskallusta kouluun lähteä. Tällä hetkellä olen matkalla kohti unelmaani, sitä en tiedä elättääkö se mutta se jääköön nähtäväksi. Yksi asia on varma juoksu pysyy ja matkat kasvaa. Tulevana liikunnanohjaajana haluaisin antaa ihmisille keinoja arkiliikunnan lisäämiseen ja terveyskunnon ylläpitämiseen. Saan itse paljon iloa ulkoilusta ja luonnosta ja haluaisin tätä välittää muillekin.
Jotenkin kummasti olen myös sotkeutunut ensikesäksi Geopark Challenge seikkailu kisaan. Tietojen mukaan kisaan odotetaan kuuluvan ainakin vaellusta, maastopyöräilyä, melontaa, uimista, kanjoneeraamista ja räppäriä, kahdesta viimeisestä ei ole mitään tietoa mitä olen menossa tekemään, mutta eiköhän se siellä selviä.